häiritse

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä häiritä
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä häiritä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä häiritä