häkle

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä häkeln
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä häkeln
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä häkeln
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä häkeln