hänge

Ruotsi

Substantiivi

hänge n. (4) (yks. määr. hänget[luo], mon. epämäär. hängen[luo], mon. määr. hängena [luo])

1. (kasvitiede) norkko, urpu

Aiheesta muualla

• hänge Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Saksa

Verbi

hänge

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hängen
2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hängen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä hängen
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä hängen