hängte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hängen (’ripustaa’)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä hängen (’ripustaa’)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hängen (’ripustaa’)
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä hängen (’ripustaa’)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: [ˈhɛŋtə]
  • tavutus: häng‧te