hängten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä hängen (’ripustaa’)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä hängen (’ripustaa’)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä hängen (’ripustaa’)
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä hängen (’ripustaa’)