häufe

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä häufen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä häufen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä häufen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä häufen