hölöttäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahölöttäminen (38)
- teonnimi verbistä hölöttää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hölöttäminen | hölöttämiset |
genetiivi | hölöttämisen | hölöttämisten hölöttämisien |
partitiivi | hölöttämistä | hölöttämisiä |
akkusatiivi | hölöttäminen; hölöttämisen |
hölöttämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hölöttämisessä | hölöttämisissä |
elatiivi | hölöttämisestä | hölöttämisistä |
illatiivi | hölöttämiseen | hölöttämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hölöttämisellä | hölöttämisillä |
ablatiivi | hölöttämiseltä | hölöttämisiltä |
allatiivi | hölöttämiselle | hölöttämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hölöttämisenä (hölöttämisnä) |
hölöttämisinä |
translatiivi | hölöttämiseksi | hölöttämisiksi |
abessiivi | hölöttämisettä | hölöttämisittä |
instruktiivi | – | hölöttämisin |
komitatiivi | – | hölöttämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hölöttämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hölöttämis- |