Wikipedia
Katso artikkeli Höyhen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Höyhen

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

höyhen (32)

  1. linnun orvaskeden sarveismuodostuma

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhøy̯hen/
  • tavutus: höy‧hen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi höyhen höyhenet
genetiivi höyhenen höyhenten
höyhenien
partitiivi höyhentä höyheniä
akkusatiivi höyhen;
höyhenen
höyhenet
sisäpaikallissijat
inessiivi höyhenessä höyhenissä
elatiivi höyhenestä höyhenistä
illatiivi höyheneen höyheniin
ulkopaikallissijat
adessiivi höyhenellä höyhenillä
ablatiivi höyheneltä höyheniltä
allatiivi höyhenelle höyhenille
muut sijamuodot
essiivi höyhenenä
(höyhennä)
höyheninä
translatiivi höyheneksi höyheniksi
abessiivi höyhenettä höyhenittä
instruktiivi höyhenin
komitatiivi höyhenine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo höyhene-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
höyhen-

Etymologia muokkaa

Sanalla on vastineita lähisukukielissä ja saamessa (inarinsaamen soousa ’eläimen karva’). Sanaa on sittemmin esitetty balttilaiseksi lainaksi (2021).[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

höyhenenkeveä, höyhenenkevyt, höyhenheinä, höyhenkoriste, höyhenpatja, höyhenpeite, höyhenpuku, höyhensaaret, höyhensarja, höyhensarjalainen, höyhensato, höyhentyyny, höyhentäyte, höyhentäytteinen, kaulushöyhen, lainahöyhenet linnunhöyhen, peitinhöyhen

Aiheesta muualla muokkaa

  • höyhen Kielitoimiston sanakirjassa
  • höyhen Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. höyhen.