hütete

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hüten
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä hüten
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hüten
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä hüten