hüteten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä hüten
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä hüten
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä hüten
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä hüten