Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

haaleus (40)[1]

  1. se, että on haalea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑːleus/ tai /ˈhɑːleu̯s/
  • tavutus: haa‧le‧us / haa‧leus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haaleus haaleudet
genetiivi haaleuden haaleuksien
partitiivi haaleutta haaleuksia
akkusatiivi haaleus;
haaleuden
haaleudet
sisäpaikallissijat
inessiivi haaleudessa haaleuksissa
elatiivi haaleudesta haaleuksista
illatiivi haaleuteen haaleuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi haaleudella haaleuksilla
ablatiivi haaleudelta haaleuksilta
allatiivi haaleudelle haaleuksille
muut sijamuodot
essiivi haaleutena haaleuksina
translatiivi haaleudeksi haaleuksiksi
abessiivi haaleudetta haaleuksitta
instruktiivi haaleuksin
komitatiivi haaleuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo haaleude-
vahva vartalo haaleute-
konsonantti-
vartalo
haaleut-

Etymologia muokkaa

sanan haalea vartalosta haale- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • haaleus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40