haaroittuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaahaaroittuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä haaroittua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haaroittuva | haaroittuvat |
| genetiivi | haaroittuvan | haaroittuvien (haaroittuvain) |
| partitiivi | haaroittuvaa | haaroittuvia |
| akkusatiivi | haaroittuva; haaroittuvan |
haaroittuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haaroittuvassa | haaroittuvissa |
| elatiivi | haaroittuvasta | haaroittuvista |
| illatiivi | haaroittuvaan | haaroittuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haaroittuvalla | haaroittuvilla |
| ablatiivi | haaroittuvalta | haaroittuvilta |
| allatiivi | haaroittuvalle | haaroittuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haaroittuvana | haaroittuvina |
| translatiivi | haaroittuvaksi | haaroittuviksi |
| abessiivi | haaroittuvatta | haaroittuvitta |
| instruktiivi | – | haaroittuvin |
| komitatiivi | – | haaroittuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |