SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

habitus (39)

  1. ulkoinen olemus

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhɑbit̪us/
  • tavutus: ha‧bi‧tus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi habitus habitukset
genetiivi habituksen habitusten
habituksien
partitiivi habitusta habituksia
akkusatiivi habitus;
habituksen
habitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi habituksessa habituksissa
elatiivi habituksesta habituksista
illatiivi habitukseen habituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi habituksella habituksilla
ablatiivi habitukselta habituksilta
allatiivi habitukselle habituksille
muut sijamuodot
essiivi habituksena habituksina
translatiivi habitukseksi habituksiksi
abessiivi habituksetta habituksitta
instruktiivi habituksin
komitatiivi habituksine-
+ omistusliite

Aiheesta muuallaMuokkaa

LatinaMuokkaa

VerbiMuokkaa

habitus m., habita f., habitum n.

  1. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä habeō

Taivutus

yksikkö monikko
sijamuoto maskuliini feminiini neutri sijamuoto maskuliini feminiini neutri
nominatiivi habitus habita habitum nominatiivi habitī habitae habita
akkusatiivi habitum habitam habitum akkusatiivi habitōs habitās habita
genetiivi habitī habitae habitī genetiivi habitōrum habitārum habitōrum
datiivi habitō habitae habitō datiivi habitīs habitīs habitīs
ablatiivi habitō habitā habitō ablatiivi habitīs habitīs habitīs