hairahdus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- lipsahdus, haksahdus, erehdys, munaus, moka
- Se oli hänen pahin hairahduksensa.
- lankeemus, synti, siveellinen rikkomus
- Ihmiset juoruavat hänen hairahduksistaan.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑi̯rɑhdus/
- tavutus: hai‧rah‧dus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hairahdus | hairahdukset |
| genetiivi | hairahduksen | hairahdusten hairahduksien |
| partitiivi | hairahdusta | hairahduksia |
| akkusatiivi | hairahdus; hairahduksen |
hairahdukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hairahduksessa | hairahduksissa |
| elatiivi | hairahduksesta | hairahduksista |
| illatiivi | hairahdukseen | hairahduksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hairahduksella | hairahduksilla |
| ablatiivi | hairahdukselta | hairahduksilta |
| allatiivi | hairahdukselle | hairahduksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hairahduksena | hairahduksina |
| translatiivi | hairahdukseksi | hairahduksiksi |
| abessiivi | hairahduksetta | hairahduksitta |
| instruktiivi | – | hairahduksin |
| komitatiivi | – | hairahduksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hairahdukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hairahdus- | |
Etymologia
muokkaaverbi hairahtaa + johdin -us tai verbi hairahtua + johdin -s
Aiheesta muualla
muokkaa- hairahdus Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 776 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39