Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hairahdus (39)[1]

  1. lipsahdus, haksahdus, erehdys, munaus, moka
    Se oli hänen pahin hairahduksensa.
  2. lankeemus, synti, siveellinen rikkomus
    Ihmiset juoruavat hänen hairahduksistaan.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑi̯rɑhdus/
  • tavutus: hai‧rah‧dus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hairahdus hairahdukset
genetiivi hairahduksen hairahdusten
hairahduksien
partitiivi hairahdusta hairahduksia
akkusatiivi hairahdus;
hairahduksen
hairahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi hairahduksessa hairahduksissa
elatiivi hairahduksesta hairahduksista
illatiivi hairahdukseen hairahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hairahduksella hairahduksilla
ablatiivi hairahdukselta hairahduksilta
allatiivi hairahdukselle hairahduksille
muut sijamuodot
essiivi hairahduksena hairahduksina
translatiivi hairahdukseksi hairahduksiksi
abessiivi hairahduksetta hairahduksitta
instruktiivi hairahduksin
komitatiivi hairahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hairahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hairahdus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä hairahtaa (hairahd- + -us) tai johdos verbistä hairahtua (hairahdu- + -s)

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39