hairahdus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- lipsahdus, haksahdus, erehdys, munaus, moka
- Se oli hänen pahin hairahduksensa.
- lankeemus, synti, siveellinen rikkomus
- Ihmiset juoruavat hänen hairahduksistaan.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhɑi̯rɑhdus/
- tavutus: hai‧rah‧dus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hairahdus | hairahdukset |
genetiivi | hairahduksen | hairahdusten hairahduksien |
partitiivi | hairahdusta | hairahduksia |
akkusatiivi | hairahdus; hairahduksen |
hairahdukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hairahduksessa | hairahduksissa |
elatiivi | hairahduksesta | hairahduksista |
illatiivi | hairahdukseen | hairahduksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hairahduksella | hairahduksilla |
ablatiivi | hairahdukselta | hairahduksilta |
allatiivi | hairahdukselle | hairahduksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hairahduksena | hairahduksina |
translatiivi | hairahdukseksi | hairahduksiksi |
abessiivi | hairahduksetta | hairahduksitta |
instruktiivi | – | hairahduksin |
komitatiivi | – | hairahduksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hairahdukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hairahdus- |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä hairahtaa (hairahd- + -us) tai johdos verbistä hairahtua (hairahdu- + -s)
Aiheesta muualla muokkaa
- hairahdus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39