hajaannus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
hajaannus (39)
- hajaantumisen tila; hajaantuneisuus
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhɑjɑːnːus/
- tavutus: ha‧jaan‧nus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hajaannus | hajaannukset |
genetiivi | hajaannuksen | hajaannusten hajaannuksien |
partitiivi | hajaannusta | hajaannuksia |
akkusatiivi | hajaannus; hajaannuksen |
hajaannukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hajaannuksessa | hajaannuksissa |
elatiivi | hajaannuksesta | hajaannuksista |
illatiivi | hajaannukseen | hajaannuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hajaannuksella | hajaannuksilla |
ablatiivi | hajaannukselta | hajaannuksilta |
allatiivi | hajaannukselle | hajaannuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hajaannuksena | hajaannuksina |
translatiivi | hajaannukseksi | hajaannuksiksi |
abessiivi | hajaannuksetta | hajaannuksitta |
instruktiivi | – | hajaannuksin |
komitatiivi | – | hajaannuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hajaannukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hajaannus- |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä hajaantua (hajaannu- + -s)
Käännökset muokkaa
1. hajaantuminen
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- hajaannus Kielitoimiston sanakirjassa