hajaantuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahajaantuminen (38)
- osiin jakautuminen
- toisistaan erkaantuminen
- Poliisi vaati joukon hajaantumista.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hajaantuminen | hajaantumiset |
genetiivi | hajaantumisen | hajaantumisten hajaantumisien |
partitiivi | hajaantumista | hajaantumisia |
akkusatiivi | hajaantuminen; hajaantumisen |
hajaantumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hajaantumisessa | hajaantumisissa |
elatiivi | hajaantumisesta | hajaantumisista |
illatiivi | hajaantumiseen | hajaantumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hajaantumisella | hajaantumisilla |
ablatiivi | hajaantumiselta | hajaantumisilta |
allatiivi | hajaantumiselle | hajaantumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hajaantumisena (hajaantumisna) |
hajaantumisina |
translatiivi | hajaantumiseksi | hajaantumisiksi |
abessiivi | hajaantumisetta | hajaantumisitta |
instruktiivi | – | hajaantumisin |
komitatiivi | – | hajaantumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hajaantumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hajaantumis- |
Etymologia
muokkaa- teonnimi verbistä hajaantua
Käännökset
muokkaa1. hajaantuminen
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- hajaantuminen Tieteen termipankissa