hajaantuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahajaantuminen (38)
- osiin jakautuminen
- toisistaan erkaantuminen
- Poliisi vaati joukon hajaantumista.
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hajaantuminen | hajaantumiset |
| genetiivi | hajaantumisen | hajaantumisten hajaantumisien |
| partitiivi | hajaantumista | hajaantumisia |
| akkusatiivi | hajaantuminen; hajaantumisen |
hajaantumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hajaantumisessa | hajaantumisissa |
| elatiivi | hajaantumisesta | hajaantumisista |
| illatiivi | hajaantumiseen | hajaantumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hajaantumisella | hajaantumisilla |
| ablatiivi | hajaantumiselta | hajaantumisilta |
| allatiivi | hajaantumiselle | hajaantumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hajaantumisena (hajaantumisna) |
hajaantumisina |
| translatiivi | hajaantumiseksi | hajaantumisiksi |
| abessiivi | hajaantumisetta | hajaantumisitta |
| instruktiivi | – | hajaantumisin |
| komitatiivi | – | hajaantumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hajaantumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hajaantumis- | |
Etymologia
muokkaa- teonnimi verbistä hajaantua
Käännökset
muokkaa1. hajaantuminen
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- hajaantuminen Tieteen termipankissa