Suomi

Substantiivi

halma (9)[1]

  1. eräs lautapeli

Ääntäminen

  • IPA: /ˈhɑlmɑ/
  • tavutus: hal‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi halma halmat
genetiivi halman halmojen
(halmain)
partitiivi halmaa halmoja
akkusatiivi halma;
halman
halmat
sisäpaikallissijat
inessiivi halmassa halmoissa
elatiivi halmasta halmoista
illatiivi halmaan halmoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi halmalla halmoilla
ablatiivi halmalta halmoilta
allatiivi halmalle halmoille
muut sijamuodot
essiivi halmana halmoina
translatiivi halmaksi halmoiksi
abessiivi halmatta halmoitta
instruktiivi halmoin
komitatiivi halmoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo halma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla

  • halma Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

halma

  1. halma

Viitteet

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9