Suomi muokkaa

 
hanhi

Substantiivi muokkaa

hanhi (7)

Katso artikkeli Hanhi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. jokin sorsalintujen lahkon Anserinae-alaheimon varsinaisiin hanhiin (Anserini) kuuluva edustaja
    Kesyhanhia pidetään siipikarjana.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑnhi/
  • tavutus: han‧hi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hanhi hanhet
genetiivi hanhen hanhien
(hanhein)
partitiivi hanhea hanhia
akkusatiivi hanhi;
hanhen
hanhet
sisäpaikallissijat
inessiivi hanhessa hanhissa
elatiivi hanhesta hanhista
illatiivi hanheen hanhiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hanhella hanhilla
ablatiivi hanhelta hanhilta
allatiivi hanhelle hanhille
muut sijamuodot
essiivi hanhena hanhina
translatiivi hanheksi hanhiksi
abessiivi hanhetta hanhitta
instruktiivi hanhin
komitatiivi hanhine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hanhe-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

balttilainen laina[1]; Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.[2].

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

afrikanhanhi, amazonianhanhi, beringinhanhi, eskimohanhi, hanhenmaksa, hanhenmarssi, hanhenmuna, hanhenpaisti, hanhenpaju, hanhenrinta, hanhensulka, hanhikorppikotka, hanhikukko, hanhipaisti, havaijinhanhi, joutsenhanhi, kanadanhanhi, kesyhanhi, kiljuhanhi, kyhmyhanhi, kynsihanhi, lumihanhi, lyhytnokkahanhi, merihanhi, metsähanhi, mustaposkihanhi, niilinhanhi, punakaulahanhi, puuhanhi, sepelhanhi, syöttöhanhi, tiibetinhanhi, tuhkahanhi, tundrahanhi, valkoposkihanhi, villihanhi

Aiheesta muualla muokkaa

  • hanhi Kielitoimiston sanakirjassa
  • hanhi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 353. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
  2. Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 52. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.