harhaantuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaharhaantuminen (38)
- teonnimi verbistä harhaantua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harhaantuminen | harhaantumiset |
| genetiivi | harhaantumisen | harhaantumisten harhaantumisien |
| partitiivi | harhaantumista | harhaantumisia |
| akkusatiivi | harhaantuminen; harhaantumisen |
harhaantumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harhaantumisessa | harhaantumisissa |
| elatiivi | harhaantumisesta | harhaantumisista |
| illatiivi | harhaantumiseen | harhaantumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harhaantumisella | harhaantumisilla |
| ablatiivi | harhaantumiselta | harhaantumisilta |
| allatiivi | harhaantumiselle | harhaantumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harhaantumisena (harhaantumisna) |
harhaantumisina |
| translatiivi | harhaantumiseksi | harhaantumisiksi |
| abessiivi | harhaantumisetta | harhaantumisitta |
| instruktiivi | – | harhaantumisin |
| komitatiivi | – | harhaantumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | harhaantumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
harhaantumis- | |
Etymologia
muokkaaverbi harhaantua + johdin -minen