harkitse

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä harkita
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä harkita
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä harkita