harras
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
harras (41-K) (komparatiivi hartaampi, superlatiivi hartain) (taivutus[luo])
- uskonnollisen tai hengellisen hartauden harjoittamiseen liittyvä
- (ihmisestä) uskonnollisen tai hengellisen hartauden harjoittamiselle omistautunut
- Hän oli harras kristitty.
- vakavamielinen, syvästi kunnioittava
- Hautajaisissa oli harras tunnelma.
- Hartain toiveeni on, että...
- antaumuksellinen, vaivannäköä kaihtamaton
- Hartaasta äyskäröinnistä huolimatta vene vajosi pohjaan.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhɑrːɑs/
- tavutus: har‧ras
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- harras Kielitoimiston sanakirjassa
Englanti muokkaa
Adjektiivi muokkaa
harras (monikko harrases)
- siitosoreista koostuva hevoslauma
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhærəs/
Etymologia muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.