harras
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaharras (41-K) (komparatiivi hartaampi, superlatiivi hartain) (taivutus[luo])
- uskonnollisen tai hengellisen hartauden harjoittamiseen liittyvä
- (ihmisestä) uskonnollisen tai hengellisen hartauden harjoittamiselle omistautunut
- Hän oli harras kristitty.
- vakavamielinen, syvästi kunnioittava
- Hautajaisissa oli harras tunnelma.
- Hartain toiveeni on, että...
- antaumuksellinen, vaivannäköä kaihtamaton
- Hartaasta äyskäröinnistä huolimatta vene vajosi pohjaan.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑrːɑs/
- tavutus: har‧ras
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaJohdokset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- harras Kielitoimiston sanakirjassa
Englanti
muokkaaAdjektiivi
muokkaaharras (monikko harrases)
- siitosoreista koostuva hevoslauma
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhærəs/
Etymologia
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.