Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

harvuus (40)

  1. se, että on harva

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑrʋuːs/
  • tavutus: har‧vuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harvuus harvuudet
genetiivi harvuuden harvuuksien
partitiivi harvuutta harvuuksia
akkusatiivi harvuus;
harvuuden
harvuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi harvuudessa harvuuksissa
elatiivi harvuudesta harvuuksista
illatiivi harvuuteen harvuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi harvuudella harvuuksilla
ablatiivi harvuudelta harvuuksilta
allatiivi harvuudelle harvuuksille
muut sijamuodot
essiivi harvuutena harvuuksina
translatiivi harvuudeksi harvuuksiksi
abessiivi harvuudetta harvuuksitta
instruktiivi harvuuksin
komitatiivi harvuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo harvuude-
vahva vartalo harvuute-
konsonantti-
vartalo
harvuut-

Etymologia muokkaa

sanan harva vartalosta harv- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • harvuus Kielitoimiston sanakirjassa