SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

hatuttaa (53-C) (taivutus[luo])[1]

  1. (kiertoilmaus) vituttaa, harmittaa
    Kylläpä hatutti!
  2. (harvinainen) varustaa hatulla
    Hattutempun tekijä hatutettiin knallilla.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhɑt̪ut̪ːɑːˣ/
  • tavutus: ha‧tut‧taa

EtymologiaMuokkaa

  • (harmittaa) foneettinen kiertoilmaus

Liittyvät sanatMuokkaa

RinnakkaismuodotMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53 C