haukotteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahaukotteleminen (38)
- teonnimi verbistä haukotella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | haukotteleminen | haukottelemiset |
genetiivi | haukottelemisen | haukottelemisten haukottelemisien |
partitiivi | haukottelemista | haukottelemisia |
akkusatiivi | haukotteleminen; haukottelemisen |
haukottelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | haukottelemisessa | haukottelemisissa |
elatiivi | haukottelemisesta | haukottelemisista |
illatiivi | haukottelemiseen | haukottelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | haukottelemisella | haukottelemisilla |
ablatiivi | haukottelemiselta | haukottelemisilta |
allatiivi | haukottelemiselle | haukottelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | haukottelemisena (haukottelemisna) |
haukottelemisina |
translatiivi | haukottelemiseksi | haukottelemisiksi |
abessiivi | haukottelemisetta | haukottelemisitta |
instruktiivi | – | haukottelemisin |
komitatiivi | – | haukottelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | haukottelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
haukottelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi haukotella + johdin -minen