havahtua

Suomi

Verbi

havahtua (52-F) (taivutus[luo])

1. Tulla (varsinkin äkillisesti) tietoiseksi jostakin

   havahtua todellisuuteen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑʋɑhˌt̪uɑˣ/
• tavutus: ha‧vah‧tu‧a

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: havahtuminen

Aiheesta muualla

• havahtua Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 1201, 2949 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa