heiluttanut
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
heiluttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä heiluttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heiluttanut | heiluttaneet |
| genetiivi | heiluttaneen | heiluttaneiden heiluttaneitten |
| partitiivi | heiluttanutta | heiluttaneita |
| akkusatiivi | heiluttanut; heiluttaneen | heiluttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heiluttaneessa | heiluttaneissa |
| elatiivi | heiluttaneesta | heiluttaneista |
| illatiivi | heiluttaneeseen | heiluttaneisiin heiluttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heiluttaneella | heiluttaneilla |
| ablatiivi | heiluttaneelta | heiluttaneilta |
| allatiivi | heiluttaneelle | heiluttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heiluttaneena | heiluttaneina |
| translatiivi | heiluttaneeksi | heiluttaneiksi |
| abessiivi | heiluttaneetta | heiluttaneitta |
| instruktiivi | – | heiluttanein |
| komitatiivi | – | heiluttaneine |