Katso myös: Heimo
Wikipedia
Katso artikkeli Heimo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

heimo (1)

  1. (kansatiede) ihmisyhteisö, jolla on löyhä yhteinen identiteetti, mutta ei poliittista hierarkiaa tai keskitettyä valtajärjestelmää. Jäsenyys syntyy sukulaissuhteiden mukaan, eikä periytyvää johtajuutta ole.
    intiaaniheimot
    afrikkalaiset heimot
    Suomen heimot
  2. (taksonomia) eliölajien luokittelun yksikkö (familia, familiae)
    Koivukasvien heimo (Betulaceae)
  3. (arkikieltä) suku tai klaani

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhei̯mo/
  • tavutus: hei‧mo

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heimo heimot
genetiivi heimon heimojen
partitiivi heimoa heimoja
akkusatiivi heimo;
heimon
heimot
sisäpaikallissijat
inessiivi heimossa heimoissa
elatiivi heimosta heimoista
illatiivi heimoon heimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi heimolla heimoilla
ablatiivi heimolta heimoilta
allatiivi heimolle heimoille
muut sijamuodot
essiivi heimona heimoina
translatiivi heimoksi heimoiksi
abessiivi heimotta heimoitta
instruktiivi heimoin
komitatiivi heimoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo heimo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

balttilainen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

alaheimo, alkuasukasheimo, beduiiniheimo, eläinheimo, heimoaate, heimojuhla, heimojärjestys, heimokansa, heimokieli, heimokunta, heimomaa, heimoperintö, heimopäällikkö, heimoraja, heimoriita, heimoside, heimosota, heimosoturi, heimotapa, heimoveli, intiaaniheimo, kalaheimo, kansanheimo, kasviheimo, vuoristolaisheimo

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • heimo Kielitoimiston sanakirjassa
  • heimo Tieteen termipankissa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Heimo. Kotimaisten kielten keskus

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.