heimo

Katso myös: Heimo

Suomi

Substantiivi

heimo (1)

1. (kansatiede) ihmisyhteisö, jolla on löyhä yhteinen identiteetti, mutta ei poliittista hierarkiaa tai keskitettyä valtajärjestelmää. Jäsenyys syntyy sukulaissuhteiden mukaan, eikä periytyvää johtajuutta ole.

   intiaaniheimot

   afrikkalaiset heimot

   Suomen heimot

2. (taksonomia) eliölajien luokittelun yksikkö (familia, familiae)

   Koivukasvien heimo (Betulaceae)

3. (arkikieltä) suku tai klaani

Ääntäminen

• IPA: /ˈhei̯mo/
• tavutus: hei‧mo

Etymologia

balttilainen laina

Käännökset

1. kansatiede

englanti: tribe hollanti: stam m. indonesia: suku, suku bangsa ruotsi: stam

turkki: kabile vepsä: heim viro: hõim

2. taksonomia

englanti: family kroaatti: porodica f. ruotsi: familj serbia: familija, фамилија f.

turkki: familya venäjä: семейство n. viro: sugukond

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: heimoinen
• adverbit: heimoittain
• substantiivit: heimolainen, heimous

Yhdyssanat

alaheimo, alkuasukasheimo, beduiiniheimo, eläinheimo, heimoaate, heimojuhla, heimojärjestys, heimokansa, heimokieli, heimokunta, heimomaa, heimoperintö, heimopäällikkö, heimoraja, heimoriita, heimoside, heimosota, heimosoturi, heimotapa, heimoveli, intiaaniheimo, kalaheimo, kansanheimo, kasviheimo, vuoristolaisheimo

Aiheesta muualla

• heimo Kielitoimiston sanakirjassa
• heimo Tieteen termipankissa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Heimo. Kotimaisten kielten keskus