heitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaheitteleminen (38)
- teonnimi verbistä heitellä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heitteleminen | heittelemiset |
| genetiivi | heittelemisen | heittelemisten heittelemisien |
| partitiivi | heittelemistä | heittelemisiä |
| akkusatiivi | heitteleminen; heittelemisen |
heittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heittelemisessä | heittelemisissä |
| elatiivi | heittelemisestä | heittelemisistä |
| illatiivi | heittelemiseen | heittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heittelemisellä | heittelemisillä |
| ablatiivi | heittelemiseltä | heittelemisiltä |
| allatiivi | heittelemiselle | heittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heittelemisenä (heittelemisnä) |
heittelemisinä |
| translatiivi | heittelemiseksi | heittelemisiksi |
| abessiivi | heittelemisettä | heittelemisittä |
| instruktiivi | – | heittelemisin |
| komitatiivi | – | heittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
heittelemis- | |