hellen

Katso myös: Hellen

Ruotsi

Substantiivi

hellen yl. (3) (yks. määr. hellenen [luo], mon. epämäär. hellener [luo], mon. määr. hellenerna [luo])

1. helleeni

Saksa

Adjektiivi

hellen

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta hell
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta hell
3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta hell
4. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta hell
5. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta hell
6. (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta hell
7. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta hell
8. (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta hell
9. (taivutusmuoto) monikon heikko muoto sanasta hell