Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

helppoheikki (5-A)

  1. (puhekieltä) supliikki ja äänekäs torikauppias
    Joka toinen perjantai toripäivät, kierreltiin ruokatunnilla myyntikojujen ympärillä: kintaita, vaateripustimia, kirjavia kampoja, helmiä, kukkaroita, sianporsaita, koppamummoja, helppoheikkejä: — ja tosta noin kaksi paria alushousuja ja henkari. (Anelma Salo: Itkevä nukke, 1977)
  2. (kuvaannollisesti) epäluotettava, mutta sujuvasanainen, omaa asiaansa ylistävä ja hyvää lupaava henkilö
    Kansanedustuslaitoksen ongelma on nimenomaan siinä, että kansa pääsee valitsemaan sinne kaikenmaailman helppoheikkejä ja populisteja. (keskustelupalstaviesti, kauppalehti.fi, 2010)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhelpːoˌhei̯kːi/
  • tavutus: help‧po‧heik‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi helppoheikki helppoheikit
genetiivi helppoheikin helppoheikkien
(helppoheikkein)
partitiivi helppoheikkiä helppoheikkejä
akkusatiivi helppoheikki;
helppoheikin
helppoheikit
sisäpaikallissijat
inessiivi helppoheikissä helppoheikeissä
elatiivi helppoheikistä helppoheikeistä
illatiivi helppoheikkiin helppoheikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi helppoheikillä helppoheikeillä
ablatiivi helppoheikiltä helppoheikeiltä
allatiivi helppoheikille helppoheikeille
muut sijamuodot
essiivi helppoheikkinä helppoheikkeinä
translatiivi helppoheikiksi helppoheikeiksi
abessiivi helppoheikittä helppoheikeittä
instruktiivi helppoheikein
komitatiivi helppoheikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo helppoheiki-
vahva vartalo helppoheikki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Yhdyssana sanoista helppo ja Heikki. Heikki-nimen yhteydestä sanan syntyyn on monta tarinaa, mutta todellisuudessa se lienee valikoitunut alkusoinnun mukaan.[1][2]

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Johanna Halonen: Kieli-ikkuna. Helppoheikki ja laiskajaakko. Helsingin Sanomat, 21.4.1998. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.9.2017
  2. Kirsti Aapala: Monena mikot maailmalla. Kielikello, 2005, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.9.2017