henke

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä henken
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä henken
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä henken
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä henken