henki
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- hengitys; hengitettävä ilma
- En saa henkeä! Hengitykseni on lamautunut!
- Pekan henki haisee valkosipulilta.
- elämä
- Jari ryöstettiin ja häneltä oli vähällä mennä henki.
- Ikävimmässä tapauksessa ilman pelastusliiviä veneilevä voi huomata henkensä hävinneen.
- Kissalla sanotaan olevan peräti yhdeksän henkeä.
- tunnelma, ilmapiiri
- Sillä työpaikalla on aika huono henki; ennen oli toisin, silloin riitti yhteishenkeä.
- (lukumäärää ilmaistaessa) henkilö
- Hissi on vain viidelle hengelle.
- (taruolento, uskonto) henkiolento
- Vielä nykyisinkin pelätään pahoja henkiä.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: ˈhe̞ŋk̟i
- tavutus: hen‧ki
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | henki | henget |
genetiivi | hengen | henkien (henkein) |
partitiivi | henkeä | henkiä |
akkusatiivi | henki; hengen |
henget |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hengessä | hengissä |
elatiivi | hengestä | hengistä |
illatiivi | henkeen | henkiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hengellä | hengillä |
ablatiivi | hengeltä | hengiltä |
allatiivi | hengelle | hengille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | henkenä | henkinä |
translatiivi | hengeksi | hengiksi |
abessiivi | hengettä | hengittä |
instruktiivi | – | hengin |
komitatiivi | – | henkine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | henge- | |
vahva vartalo | henke- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaasuomalais-ugrilaisesta kantakielestä merkityksessä hengitysilma, höyry[1]
Käännökset
muokkaa
|
|
|
|
Ks. henkilö |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: hengetön, henkevä, henkinen, hengellinen
- adverbit: henkisesti, henkitoreissaan
- substantiivit: henkiin, henkilö, henkisyys
- verbit: hengähtää, henkiä, henkistää, henkistyä, henkivakuuttaa
Yhdyssanat
muokkaaasevelihenki, hengenahdistus, hengenelämä, hengenheimolainen, hengenheimolaisuus, hengenhätä, hengenlaatu, hengenlahjat, hengenlähtö, hengenmeno, hengenmies, hengenpelastaja, hengenpelastus, hengenpidin, hengenravinto, hengentuote, hengenvaara, hengenveto, hengenviljely, hengenvoima, henkeäsalpaava, henkihieveriin, henkihieverissä, henkikaarti, henkikaste, henkikirjoittaja, henkikirjoitus, henkikulta, henkilääkäri, henkimaailma, henkiolento, henkiparannus, henkiparantaja, henkipatto, henkireikä, henkiriepu, henkirikollinen, henkirikos, henkitiede, henkitore, henkitorvi, henkivakuuttaa, henkivakuutus, henkivartija, henkivartio, henkiystävä, hurmahenki, ihmishenki, ilmanhenki, joukkohenki, joukkuehenki, kansallishenki, kapinahenki, kilpailuhenki, kiusanhenki, korvenraivaajahenki, laumahenki, luokkahenki, maahenki, maakuntahenki, me-henki, pahahenki, pioneerihenki, taisteluhenki, talkoohenki, toverihenki, tuulenhenki, työpaikkahenki, urheiluhenki, yhteishenki
Idiomit
muokkaa- hengen lähtö lähellä
- lähellä kuolemaa
- olla hengessä mukana
- olla ajatuksen jonkun tai jonkin luona; kannustaa
- Itse en pääse paikalle, mutta olen hengessä mukana.
- olla ajatuksen jonkun tai jonkin luona; kannustaa
Aiheesta muualla
muokkaa- henki Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1107 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Verbi
muokkaahenki
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä henkiä
Viitteet
muokkaa- ↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)