Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

heppa (9-B)

  1. (lastenkieltä) hevonen
  2. (arkikieltä) hevosvoima

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhepːɑ/
  • tavutus: hep‧pa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heppa hepat
genetiivi hepan heppojen
(heppain)
partitiivi heppaa heppoja
akkusatiivi heppa;
hepan
hepat
sisäpaikallissijat
inessiivi hepassa hepoissa
elatiivi hepasta hepoista
illatiivi heppaan heppoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hepalla hepoilla
ablatiivi hepalta hepoilta
allatiivi hepalle hepoille
muut sijamuodot
essiivi heppana heppoina
translatiivi hepaksi hepoiksi
abessiivi hepatta hepoitta
instruktiivi hepoin
komitatiivi heppoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hepa-
vahva vartalo heppa-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • heppa Kielitoimiston sanakirjassa