heraufbeschwöre

Saksa

Verbi

heraufbeschwöre

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä heraufbeschwören (sivulauseessa; päälauseessa beschwöre herauf)
2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä heraufbeschwören (sivulauseessa; päälauseessa beschwöre herauf)
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä heraufbeschwören (sivulauseessa; päälauseessa beschwöre herauf)