hereinlege

Saksa

Verbi

hereinlege

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hereinlegen (sivulauseessa; päälauseessa lege herein)
2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hereinlegen (sivulauseessa; päälauseessa lege herein)
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä hereinlegen (sivulauseessa; päälauseessa lege herein)