hieno

Suomi

Adjektiivi

hieno (1) (komparatiivi hienompi, superlatiivi hienoin) (taivutus[luo])

1. ohut, hienorakenteinen, pienirakeinen; ei karkea

   hieno sokeri

   hienoksi jauhettu kahvi

2. hienostunut; (laajemmin) korkeatasoinen, tyylikäs

   hieno mies

   hienot materiaalit

3. (laajemmin) hyvin miellyttävän näköinen tai kuuloinen; erinomainen, oikein hyvä

   On kyllä hieno!

   hieno esimerkki

4. herkkä

   hienopesu

Ääntäminen

• IPA: /ˈhie̯no/
• tavutus: hie‧no

Käännökset

1. ja 2. miellyttävän oloinen, upea; hienostunut

englanti: fine, subtle; fancy espanja: fino ruotsi: fin, flott, stilig

saksa: fein, ausgezeichnet, hervorragend tanska: flot viro: peen, elegantne, stiilne

1. ohut

espanja: fino ruotsi: tunn saksa: dünn, fein, zart

turkki: ince viro: peenike, õhuke, õrn

Liittyvät sanat

• elegantti
• hienojakoinen
• hienovarainen
• hienostuneisuus

Johdokset

• adjektiivit: hienoinen, hienostunut
• adverbit: hienosti
• substantiivit: hienosto, hienous
• verbit: hienontaa, hienostella, hienostua, hienota

Synonyymit

• upea

Yhdyssanat

hienoaines, hienobetoni, hienohelma, hienohionta, hienojauho, hienomekaanikko, hienomekaniikka, hienomotoriikka, hienonahka, hienopaperi, hienopesu, hienorakenne, hienosahaus, hienosaippua, hienosokeri, hienosäätää, hienosäätö, hienotae, hienotaonta, hienotekniikka, hienotela, hienotunteisuus, hienovalssi, hienovalu, hienoviritys, hiuksenhieno, sametinhieno, silkinhieno

Vastakohta

• ruma

Aiheesta muualla

• hieno Kielitoimiston sanakirjassa
• hieno Suomen murteiden sanakirjassa
• hieno Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 334, 1129, 1213, 2225, 3850 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Ido

Substantiivi

hieno

1. hyeena

Puola

Substantiivi

hieno

1. (taivutusmuoto) yksikön vokatiivimuoto sanasta hiena