hierarkia
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- moniasteinen arvojärjestelmän asteikko, joka suppenee huippua kohti
- (historia) pappisvalta
- jossakin ajatusrakennelmassa olevat alisteiset suhteet, esim. käsitehierarkia
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhie̯rɑrˌkiɑ/
- tavutus: hie‧rar‧ki‧a
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hierarkia | hierarkiat |
| genetiivi | hierarkian | hierarkioiden hierarkioitten (hierarkiain) |
| partitiivi | hierarkiaa | hierarkioita |
| akkusatiivi | hierarkia; hierarkian |
hierarkiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hierarkiassa | hierarkioissa |
| elatiivi | hierarkiasta | hierarkioista |
| illatiivi | hierarkiaan | hierarkioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hierarkialla | hierarkioilla |
| ablatiivi | hierarkialta | hierarkioilta |
| allatiivi | hierarkialle | hierarkioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hierarkiana | hierarkioina |
| translatiivi | hierarkiaksi | hierarkioiksi |
| abessiivi | hierarkiatta | hierarkioitta |
| instruktiivi | – | hierarkioin |
| komitatiivi | – | hierarkioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hierarkia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. moniasteinen arvojärjestelmän asteikko, joka suppenee huippua kohti
|
Liittyvät sanat muokkaa
arvojärjestys, hierarkki, hierarkkinen, nokkimajärjestys
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12