Wikipedia
Katso artikkeli Hierre Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hierre (48-K)[1]

  1. hakkeesta tai purusta hiertämällä valmistettu massa
  2. hiertämällä valmistettu lääkeseos

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhie̯rːeˣ/
  • tavutus: hier‧re

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hierre hierteet
genetiivi hierteen hierteiden
hierteitten
partitiivi hierrettä hierteitä
akkusatiivi hierre;
hierteen
hierteet
sisäpaikallissijat
inessiivi hierteessä hierteissä
elatiivi hierteestä hierteistä
illatiivi hierteeseen hierteisiin
hierteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hierteellä hierteillä
ablatiivi hierteeltä hierteiltä
allatiivi hierteelle hierteille
muut sijamuodot
essiivi hierteenä hierteinä
translatiivi hierteeksi hierteiksi
abessiivi hierteettä hierteittä
instruktiivi hiertein
komitatiivi hierteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hiertee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hierret-

Liittyvät sanat muokkaa

hierto, hiertäminen, hiertää, hioke, kuitupuu, TMP

Yhdyssanat muokkaa

kemihierre, kuumahierre

Aiheesta muualla muokkaa

  • hierre Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-K