hihhuloiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahihhuloiminen (38)
- teonnimi verbistä hihhuloida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hihhuloiminen | hihhuloimiset |
genetiivi | hihhuloimisen | hihhuloimisten hihhuloimisien |
partitiivi | hihhuloimista | hihhuloimisia |
akkusatiivi | hihhuloiminen; hihhuloimisen |
hihhuloimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hihhuloimisessa | hihhuloimisissa |
elatiivi | hihhuloimisesta | hihhuloimisista |
illatiivi | hihhuloimiseen | hihhuloimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hihhuloimisella | hihhuloimisilla |
ablatiivi | hihhuloimiselta | hihhuloimisilta |
allatiivi | hihhuloimiselle | hihhuloimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hihhuloimisena (hihhuloimisna) |
hihhuloimisina |
translatiivi | hihhuloimiseksi | hihhuloimisiksi |
abessiivi | hihhuloimisetta | hihhuloimisitta |
instruktiivi | – | hihhuloimisin |
komitatiivi | – | hihhuloimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hihhuloimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hihhuloimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi hihhuloida + johdin -minen