hihhuloitseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahihhuloitseminen (38)
- teonnimi verbistä hihhuloida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hihhuloitseminen | hihhuloitsemiset |
genetiivi | hihhuloitsemisen | hihhuloitsemisten hihhuloitsemisien |
partitiivi | hihhuloitsemista | hihhuloitsemisia |
akkusatiivi | hihhuloitseminen; hihhuloitsemisen |
hihhuloitsemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hihhuloitsemisessa | hihhuloitsemisissa |
elatiivi | hihhuloitsemisesta | hihhuloitsemisista |
illatiivi | hihhuloitsemiseen | hihhuloitsemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hihhuloitsemisella | hihhuloitsemisilla |
ablatiivi | hihhuloitsemiselta | hihhuloitsemisilta |
allatiivi | hihhuloitsemiselle | hihhuloitsemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hihhuloitsemisena (hihhuloitsemisna) |
hihhuloitsemisina |
translatiivi | hihhuloitsemiseksi | hihhuloitsemisiksi |
abessiivi | hihhuloitsemisetta | hihhuloitsemisitta |
instruktiivi | – | hihhuloitsemisin |
komitatiivi | – | hihhuloitsemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hihhuloitsemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hihhuloitsemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi hihhuloitse + johdin -minen