hihkaiseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahihkaiseminen (38)
- teonnimi verbistä hihkaista
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hihkaiseminen | hihkaisemiset |
| genetiivi | hihkaisemisen | hihkaisemisten hihkaisemisien |
| partitiivi | hihkaisemista | hihkaisemisia |
| akkusatiivi | hihkaiseminen; hihkaisemisen |
hihkaisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hihkaisemisessa | hihkaisemisissa |
| elatiivi | hihkaisemisesta | hihkaisemisista |
| illatiivi | hihkaisemiseen | hihkaisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hihkaisemisella | hihkaisemisilla |
| ablatiivi | hihkaisemiselta | hihkaisemisilta |
| allatiivi | hihkaisemiselle | hihkaisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hihkaisemisena (hihkaisemisna) |
hihkaisemisina |
| translatiivi | hihkaisemiseksi | hihkaisemisiksi |
| abessiivi | hihkaisemisetta | hihkaisemisitta |
| instruktiivi | – | hihkaisemisin |
| komitatiivi | – | hihkaisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hihkaisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hihkaisemis- | |