hilloke
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
- marjoista tai hedelmistä tehty hiukan keittäen tai keittämättä tehty säilyke tai jälkiruoka, kompotti
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈhillokeˣ/
- tavutus: hil‧lo‧ke
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hilloke | hillokkeet |
| genetiivi | hillokkeen | hillokkeiden hillokkeitten |
| partitiivi | hilloketta | hillokkeita |
| akkusatiivi | hilloke; hillokkeen |
hillokkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hillokkeessa | hillokkeissa |
| elatiivi | hillokkeesta | hillokkeista |
| illatiivi | hillokkeeseen | hillokkeisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hillokkeella | hillokkeilla |
| ablatiivi | hillokkeelta | hillokkeilta |
| allatiivi | hillokkeelle | hillokkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hillokkeena | hillokkeina |
| translatiivi | hillokkeeksi | hillokkeiksi |
| abessiivi | hillokkeetta | hillokkeitta |
| instruktiivi | – | hillokkein |
| komitatiivi | – | hillokkeine- + omistusliite |
EtymologiaMuokkaa
hillo + -ke; Käytössä 1800-luvun lopusta.[1]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
hilloke Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.