SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

hilloke (48-A)

  1. marjoista tai hedelmistä tehty hiukan keittäen tai keittämättä tehty säilyke tai jälkiruoka, kompotti

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhillokeˣ/
  • tavutus: hil‧lo‧ke

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hilloke hillokkeet
genetiivi hillokkeen hillokkeiden
hillokkeitten
partitiivi hilloketta hillokkeita
akkusatiivi hilloke;
hillokkeen
hillokkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi hillokkeessa hillokkeissa
elatiivi hillokkeesta hillokkeista
illatiivi hillokkeeseen hillokkeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hillokkeella hillokkeilla
ablatiivi hillokkeelta hillokkeilta
allatiivi hillokkeelle hillokkeille
muut sijamuodot
essiivi hillokkeena hillokkeina
translatiivi hillokkeeksi hillokkeiksi
abessiivi hillokkeetta hillokkeitta
instruktiivi hillokkein
komitatiivi hillokkeine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

hillo + -ke; Käytössä 1800-luvun lopusta.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

hilloke Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.