hilluva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
hilluva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hillua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hilluva | hilluvat |
| genetiivi | hilluvan | hilluvien (hilluvain) |
| partitiivi | hilluvaa | hilluvia |
| akkusatiivi | hilluva; hilluvan | hilluvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hilluvassa | hilluvissa |
| elatiivi | hilluvasta | hilluvista |
| illatiivi | hilluvaan | hilluviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hilluvalla | hilluvilla |
| ablatiivi | hilluvalta | hilluvilta |
| allatiivi | hilluvalle | hilluville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hilluvana | hilluvina |
| translatiivi | hilluvaksi | hilluviksi |
| abessiivi | hilluvatta | hilluvitta |
| instruktiivi | – | hilluvin |
| komitatiivi | – | hilluvine |