hioke
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- paperin valmistuksessa käytettävää massaa, jota valmistetaan puuta jauhamalla; puuhioke
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhiokeˣ/
- tavutus: hi‧o‧ke
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hioke | hiokkeet |
genetiivi | hiokkeen | hiokkeiden hiokkeitten |
partitiivi | hioketta | hiokkeita |
akkusatiivi | hioke; hiokkeen |
hiokkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hiokkeessa | hiokkeissa |
elatiivi | hiokkeesta | hiokkeista |
illatiivi | hiokkeeseen | hiokkeisiin hiokkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hiokkeella | hiokkeilla |
ablatiivi | hiokkeelta | hiokkeilta |
allatiivi | hiokkeelle | hiokkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hiokkeena | hiokkeina |
translatiivi | hiokkeeksi | hiokkeiksi |
abessiivi | hiokkeetta | hiokkeitta |
instruktiivi | – | hiokkein |
komitatiivi | – | hiokkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hiokkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hioket- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. paperin valmistuksessa käytettävää massaa
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- hioke Kielitoimiston sanakirjassa