hius

Suomi

Hius

Substantiivi

hius (39)

1. ihmisen päälaella kasvava yksittäinen karva, yksi tukan muodostavien hiusten joukossa; yhdysosana myös kuvaannollisessa merkityksessä

   Tarjoilija, keitossani on hius!

Ääntäminen

• IPA: /ˈhiu̯s/
• tavutus: hius

Etymologia

vanha germaaninen laina

Käännökset

1. ihmisen päälaella kasvava yksittäinen karva

englanti: hair ersä: черь espanja: cabello m., pelo m. hollanti: haar karjala: hivus koltansaame: vuõptt latina: crinis latvia: mats m. liivi: ibūks pohjoissaame: vuokta puola: włos

ruotsi: hår, luv saksa: Haar n. thai: ผม tšekki: vlas turkki: saç kılı ukraina: волосина f., волос m. venäjä: волос m. vepsä: hibus viro: juus võro: hius

Liittyvät sanat

• alopecia
• harja
• hivus
• jouhi
• kaljuuntuminen
• pälvisilsa
• tukka
• vihne

Yhdyssanat

hiuksenhieno, hiusdonitsi, hiushalkeama, hiusharja, hiushoide, hiushoitola, hiushuokoisuus, hiushygrometri, hiusjauhe, hiusjuuri, hiuskampa, hiuskarva, hiuskato, hiuskelmu, hiuskiehkura, hiuskieli, hiuskihara, hiuskiinne, hiuskoru, hiuskuontalo, hiuslaine, hiuslaite, hiuslakka, hiuslaskos, hiuslenkki, hiuslisäke, hiuslääke, hiusmaneetti, hiusmarto, hiusmikrometri, hiusmuoti, hiusnauha, hiusneula, hiuspalmikko, hiuspampula, hiuspanta, hiuspiiska, hiuspilli, hiuspinne, hiuspinni, hiuspohja, hiuspompula, hiuspussi, hiusputki, hiuspuuteri, hiusraja, hiusrasva, hiusravinne, hiusristikko, hiussairaus, hiussaniainen, hiusseppele, hiussieni, hiussolki, hiussuoni, hiussuonisto, hiussuortuva, hiussykerö, hiustenhalkoja, hiustenleikkuu, hiustenlähtö, hiustiehyt, hiustukko, hiustukku, hiustupsu, hiustähti, hiustäi, hiustöyhtö, hiusvaha, hiusverkko, hiusvesi, hiusviiva, hiusvoide, hiusväri, hiusöljy, käpyhius, luonnonhius, niskahius, ohimohius, otsahius, tekohius

Idiomit

• aiheuttaa harmaita hiuksia – aiheuttaa stressiä, huolta
• halkoa hiuksia – puuttua pikkuasioihin; saivarrella
• saada harmaita hiuksia – stressiä stressiä, huolta jostakin

Aiheesta muualla

• hius Kielitoimiston sanakirjassa

Võro

Substantiivi

hius (gen hiusõ, hiussõ, part hiust)

1. hius