hius
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
hius (39)
- ihmisen päälaella kasvava yksittäinen karva, yksi tukan muodostavien hiusten joukossa; yhdysosana myös kuvaannollisessa merkityksessä
- Tarjoilija, keitossani on hius!
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈhiu̯s/
- tavutus: hius
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hius | hiukset |
genetiivi | hiuksen | hiusten hiuksien |
partitiivi | hiusta | hiuksia |
akkusatiivi | hius; hiuksen |
hiukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hiuksessa | hiuksissa |
elatiivi | hiuksesta | hiuksista |
illatiivi | hiukseen | hiuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hiuksella | hiuksilla |
ablatiivi | hiukselta | hiuksilta |
allatiivi | hiukselle | hiuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hiuksena | hiuksina |
translatiivi | hiukseksi | hiuksiksi |
abessiivi | hiuksetta | hiuksitta |
instruktiivi | – | hiuksin |
komitatiivi | – | hiuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hiukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hius- |
EtymologiaMuokkaa
vanha germaaninen laina[1]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
hiuksenhieno, hiushalkeama, hiusharja, hiushoide, hiushoitola, hiushuokoisuus, hiushygrometri, hiusjauhe, hiusjuuri, hiuskampa, hiuskarva, hiuskato, hiuskelmu, hiuskiehkura, hiuskieli, hiuskihara, hiuskiinne, hiuskoru, hiuskuontalo, hiuslaine, hiuslaite, hiuslakka, hiuslaskos, hiuslisäke, hiuslääke, hiusmaneetti, hiusmarto, hiusmikrometri, hiusmuoti, hiusnauha, hiusneula, hiuspalmikko, hiuspanta, hiuspiiska, hiuspilli, hiuspinne, hiuspinni, hiuspohja, hiuspussi, hiusputki, hiusraja, hiusrasva, hiusravinne, hiusristikko, hiussairaus, hiussaniainen, hiusseppele, hiussieni, hiussolki, hiussuoni, hiussuonisto, hiussuortuva, hiussykerö, hiustenhalkoja, hiustenleikkuu, hiustenlähtö, hiustiehyt, hiustukko, hiustukku, hiustupsu, hiustähti, hiustäi, hiustöyhtö, hiusverkko, hiusvesi, hiusviiva, hiusvoide, hiusväri, hiusöljy, käpyhius, luonnonhius, niskahius, ohimohius, otsahius, tekohius
IdiomitMuokkaa
- aiheuttaa harmaita hiuksia – aiheuttaa stressiä, huolta
- halkoa hiuksia – puuttua pikkuasioihin; saivarrella
Aiheesta muuallaMuokkaa
- hius Kielitoimiston sanakirjassa
VõroMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
hius (gen hiusõ, hiussõ, part hiust)
ViitteetMuokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 363. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.