Suomi muokkaa

 
Hius

Substantiivi muokkaa

hius (39)

  1. ihmisen päälaella kasvava yksittäinen karva, yksi tukan muodostavien hiusten joukossa; yhdysosana myös kuvaannollisessa merkityksessä
    Tarjoilija, keitossani on hius!

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhiu̯s/
  • tavutus: hius

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hius hiukset
genetiivi hiuksen hiusten
hiuksien
partitiivi hiusta hiuksia
akkusatiivi hius;
hiuksen
hiukset
sisäpaikallissijat
inessiivi hiuksessa hiuksissa
elatiivi hiuksesta hiuksista
illatiivi hiukseen hiuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hiuksella hiuksilla
ablatiivi hiukselta hiuksilta
allatiivi hiukselle hiuksille
muut sijamuodot
essiivi hiuksena hiuksina
translatiivi hiukseksi hiuksiksi
abessiivi hiuksetta hiuksitta
instruktiivi hiuksin
komitatiivi hiuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hiukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hius-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hiuksenhieno, hiushalkeama, hiusharja, hiushoide, hiushoitola, hiushuokoisuus, hiushygrometri, hiusjauhe, hiusjuuri, hiuskampa, hiuskarva, hiuskato, hiuskelmu, hiuskiehkura, hiuskieli, hiuskihara, hiuskiinne, hiuskoru, hiuskuontalo, hiuslaine, hiuslaite, hiuslakka, hiuslaskos, hiuslenkki, hiuslisäke, hiuslääke, hiusmaneetti, hiusmarto, hiusmikrometri, hiusmuoti, hiusnauha, hiusneula, hiuspalmikko, hiuspampula, hiuspanta, hiuspiiska, hiuspilli, hiuspinne, hiuspinni, hiuspohja, hiuspompula, hiuspussi, hiusputki, hiuspuuteri, hiusraja, hiusrasva, hiusravinne, hiusristikko, hiussairaus, hiussaniainen, hiusseppele, hiussieni, hiussolki, hiussuoni, hiussuonisto, hiussuortuva, hiussykerö, hiustenhalkoja, hiustenleikkuu, hiustenlähtö, hiustiehyt, hiustukko, hiustukku, hiustupsu, hiustähti, hiustäi, hiustöyhtö, hiusvaha, hiusverkko, hiusvesi, hiusviiva, hiusvoide, hiusväri, hiusöljy, käpyhius, luonnonhius, niskahius, ohimohius, otsahius, tekohius

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • hius Kielitoimiston sanakirjassa

Võro muokkaa

Substantiivi muokkaa

hius (gen hiusõ, hiussõ, part hiust)

  1. hius

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 363. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.