hius
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
hius (39)
- ihmisen päälaella kasvava yksittäinen karva, yksi tukan muodostavien hiusten joukossa; yhdysosana myös kuvaannollisessa merkityksessä
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈhiu̯s/
- tavutus: hius
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hius | hiukset |
| genetiivi | hiuksen | hiusten hiuksien |
| partitiivi | hiusta | hiuksia |
| akkusatiivi | hius; hiuksen |
hiukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hiuksessa | hiuksissa |
| elatiivi | hiuksesta | hiuksista |
| illatiivi | hiukseen | hiuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hiuksella | hiuksilla |
| ablatiivi | hiukselta | hiuksilta |
| allatiivi | hiukselle | hiuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hiuksena | hiuksina |
| translatiivi | hiukseksi | hiuksiksi |
| abessiivi | hiuksetta | hiuksitta |
| instruktiivi | – | hiuksin |
| komitatiivi | – | hiuksine- + omistusliite |
EtymologiaMuokkaa
vanha germaaninen laina[1]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
hiuksenhieno, hiushalkeama, hiusharja, hiushoide, hiushoitola, hiushuokoisuus, hiushygrometri, hiusjauhe, hiusjuuri, hiuskampa, hiuskarva, hiuskato, hiuskelmu, hiuskiehkura, hiuskieli, hiuskihara, hiuskiinne, hiuskoru, hiuskuontalo, hiuslaine, hiuslaite, hiuslakka, hiuslaskos, hiuslisäke, hiuslääke, hiusmaneetti, hiusmarto, hiusmikrometri, hiusmuoti, hiusnauha, hiusneula, hiuspalmikko, hiuspanta, hiuspiiska, hiuspilli, hiuspinne, hiuspinni, hiuspohja, hiuspussi, hiusputki, hiusraja, hiusrasva, hiusravinne, hiusristikko, hiussairaus, hiussaniainen, hiusseppele, hiussieni, hiussolki, hiussuoni, hiussuonisto, hiussuortuva, hiussykerö, hiustenhalkoja, hiustenleikkuu, hiustenlähtö, hiustiehyt, hiustukko, hiustukku, hiustupsu, hiustäi, hiustöyhtö, hiusverkko, hiusvesi, hiusviiva, hiusvoide, hiusväri, hiusöljy, käpyhius, luonnonhius, niskahius, ohimohius, otsahius, tekohius
IdiomitMuokkaa
- halkoa hiuksia puuttua pikkuasioihin; saivarrella
Aiheesta muuallaMuokkaa
- hius Kielitoimiston sanakirjassa
VõroMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
hius (gen hiusõ, hiussõ, part hiust)
ViitteetMuokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 363. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.