Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hohotus (39)[1]

  1. äänekäs nauru, hohottaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈhohotus]
Tavutus muokkaa
  • tavutus: ho‧ho‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hohotus hohotukset
genetiivi hohotuksen hohotusten
hohotuksien
partitiivi hohotusta hohotuksia
akkusatiivi hohotus;
hohotuksen
hohotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi hohotuksessa hohotuksissa
elatiivi hohotuksesta hohotuksista
illatiivi hohotukseen hohotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hohotuksella hohotuksilla
ablatiivi hohotukselta hohotuksilta
allatiivi hohotukselle hohotuksille
muut sijamuodot
essiivi hohotuksena hohotuksina
translatiivi hohotukseksi hohotuksiksi
abessiivi hohotuksetta hohotuksitta
instruktiivi hohotuksin
komitatiivi hohotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hohotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hohotus-

Etymologia muokkaa

  • onomatopoeesi

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

=Synonyymit muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

naurunhohotus

Aiheesta muualla muokkaa

  • hohotus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39