honka
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (murteellinen, länsimurteissa) isokokoinen suorarunkoinen mänty, yleensä metsän keskellä kasvava
- Vielä niitä honkia humisee Suomen salomailla.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhoŋkɑ/
- tavutus: hon‧ka
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | honka | hongat |
| genetiivi | hongan | honkien (honkain) |
| partitiivi | honkaa | honkia |
| akkusatiivi | honka; hongan |
hongat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hongassa | hongissa |
| elatiivi | hongasta | hongista |
| illatiivi | honkaan | honkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hongalla | hongilla |
| ablatiivi | hongalta | hongilta |
| allatiivi | hongalle | hongille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | honkana | honkina |
| translatiivi | hongaksi | hongiksi |
| abessiivi | hongatta | hongitta |
| instruktiivi | – | hongin |
| komitatiivi | – | honkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | honga- | |
| vahva vartalo | honka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Sanan alkuperä on tuntematon. Sillä on vastineita lähes kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan honka, vepsän hoŋg, vatjan hoŋka ja viron hong. Venäjän murteellinen vastine on lainaa itämerensuomesta. Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
aarnihonka, hongankolistaja, honkakangas, honkalankku, honkalauta, honkametsä, honkapuu, ikihonka, kallohonka, kelohonka, punahonka
Idiomit muokkaa
- päin honkia - väärin, pieleen
Aiheesta muualla muokkaa
- honka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 246, 248. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.