honka
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (murteellinen, länsimurteissa) isokokoinen suorarunkoinen mänty, yleensä metsän keskellä kasvava
- Vielä niitä honkia humisee Suomen salomailla.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhoŋkɑ/
- tavutus: hon‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | honka | hongat |
| genetiivi | hongan | honkien (honkain) |
| partitiivi | honkaa | honkia |
| akkusatiivi | honka; hongan |
hongat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hongassa | hongissa |
| elatiivi | hongasta | hongista |
| illatiivi | honkaan | honkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hongalla | hongilla |
| ablatiivi | hongalta | hongilta |
| allatiivi | hongalle | hongille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | honkana | honkina |
| translatiivi | hongaksi | hongiksi |
| abessiivi | hongatta | hongitta |
| instruktiivi | – | hongin |
| komitatiivi | – | honkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | honga- | |
| vahva vartalo | honka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaSanan alkuperä on tuntematon. Sillä on vastineita lähes kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan honka, vepsän hoŋg, vatjan hoŋka ja viron hong. Venäjän murteellinen vastine on lainaa itämerensuomesta. Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaSynonyymit
muokkaaYhdyssanat
muokkaaaarnihonka, hongankolistaja, honkakangas, honkalankku, honkalauta, honkametsä, honkapuu, ikihonka, kallohonka, kelohonka, punahonka
Idiomit
muokkaa- päin honkia - väärin, pieleen
Aiheesta muualla
muokkaa- honka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 246, 248. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.