hor

Katso myös: hör

Ruotsi

Substantiivi

hor n. (yks. määr. horet [luo], ei monikkoa)

1. (vanhahtava) huorinteko

Serbia

Substantiivi

hȏr m. (kyrillinen хор) (monikko hórovi)

1. kuoro

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	hor	horovi
genetiivi	hora	horova
datiivi-lokatiivi	horu	horovima
akkusatiivi	hor	horove
vokatiivi	hore	horovi
instrumentaali	horom	horovima

Aiheesta muualla

• Николић, Мирослав (2011): hor, Речник српскога језика, ISBN 978-86-7946-004-2, s. 1439