huijaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaahuijaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä huijata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huijaava | huijaavat |
| genetiivi | huijaavan | huijaavien (huijaavain) |
| partitiivi | huijaavaa | huijaavia |
| akkusatiivi | huijaava; huijaavan | huijaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huijaavassa | huijaavissa |
| elatiivi | huijaavasta | huijaavista |
| illatiivi | huijaavaan | huijaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huijaavalla | huijaavilla |
| ablatiivi | huijaavalta | huijaavilta |
| allatiivi | huijaavalle | huijaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huijaavana | huijaavina |
| translatiivi | huijaavaksi | huijaaviksi |
| abessiivi | huijaavatta | huijaavitta |
| instruktiivi | – | huijaavin |
| komitatiivi | – | huijaavine |