Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

huimaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta huima

Verbi muokkaa

huimaa

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä huimata
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä huimata
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä huimata
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä huimata